Killan kesäretki Riikaan ja sen ympäristöön.

Killan kesäretki Riikaan ja sen ympäristöön.
3.6. Perinteiseen tapaan aamukuudelta Heikkilästä Mikan bussilla liikkeelle kohti itää. Jätkäsaaren terminaalista lautalla Tallinnan puolelle, josta aikailematta neljän tunnin maantiematkalle etelää kohti suuntana Riika. Viliseviä maisemia ja kattohaikaroiden pesiä bussin ikkunasta tiiraillen matkattiin eikä reitillä sen enempää, kun ruokailemassa Latvian rajalla pysähdytty. Riika saavutettiinkin iltapäivällä ja kirjauduimme Väinäjoen länsirannan Radisson Blu Daugava Hotelliin.
4.6. Lippujuhlan päivä varattiin suomalaisten Jääkärien taistelu- ja muistomerkkipaikkoja kierrellen laskien kukkia muistomerkeille, josta aikaisemmin jo kertoiltiinkin. Iltapäivän päätteeksi pysähdyimme Jurmalan hiekkarannalle, jossa osa retkeläisistä kävi pulahtamassa Riianlahdessa.
5.6. lähdimme ajelemaan kohti Siguldaa, joka on sekä talvi- että kesäaktiviteettialue. Alue on lähes vuoristoinen, jonka houkuttelemana pysähdyimme Siguldan köysiradan luokse, joka tarjoaa kyydin Gaujan laakson yli 43 metrin korkeudella Gauja-joen 1020 metrin leveän laakson yli. Moni porukastamme kävi kokeilemassa köysiradan suomia mahtavia näkymiä. Alueella olisi ollut vaikka mitä tekemistä, mutta köysiradan pienen matkustajakapasiteetin vuoksi jonotusajat venähtivät ja jatkoimme lähiympäristöön. Piipahdimme Siguldan alueen useista linnoista vuonna 1878 rakennettuun uusgoottilaisen tyyliin kartanolinnaan, jossa toimii Siguldan alueneuvosto. Täältä palasimme Riian vanhankaupungin liepeille purkautumalla bussista jalan vanhaa keskustaa kiertelemään ja ruokailemaan.
6.6. oli paluupäivä ja ilmaan suurempia aikailuja lähdimme reipasta aikataulua noudattaen ajamaan kohti Viron rajaa, jossa taas ruokailuhetki ja tärkeä ostoskäynti. Paluumatka taas bussi-ikkunanähtävyyksistä nautiskellen. Tallinnassa olimmekin taas matkamestari Mikan taitavan aikataulutuksen ansiosta hyvissä ajoin, ehdimme kuka kahville kuka ehkä oluelle. Laivaan ja matkaa tehden pienen syötävää ja virvoketta nauttien. Heikkilään saavuimme puolenyön maissa. Kiitokset matkan bussi-siirtymien aikana historiapläjäyksiä tarjoilleille Marja-Liisalle, Riitalle, Antille ja Orvolle. Kiitoksitta ei tietenkään voi jäädä matkamestari-kuljettaja Mika, matkasihteeri Tiina ja aina iloisenreipas bussijärjestelijä Kaapo!

Kuva: Laskimme muistokukkia Suomalais-Saksalaiselle hautapaikalle Tukuman alueella. Muistomerkin vierellä on viiden suomalaisen ja yhdeksän saksalaisen viimeinen leposija.